perjantai 21. kesäkuuta 2013

Olutarvio: Nøgne Ø Bridge Road India Saison

Taustaa: Björn Dählie, Vegard Ulvang, Thomas Alsgaard, Petter Northug, Bente Skari... listaa voisi jatkaa loputtomiin, kun puhutaan norjalaisista menestyshiihtäjistä. Hieman samanlaista asennetta löytyy myös Nøgne Ø:n panimolta, joka sekin on jonkinlainen menestystarina. Oluita ei kuitenkaan valmisteta räkä poskella lykkimällä, vaan hitaasti ja hartaasti ammattitaidolla, intohimolla sekä rakkaudella oluenvalmistukseen. Panimon nimi tarkoittaa alastonta saarta ja pohjautuu Henrik Ibsenin runoon Terje Vigen. Se kertoo Britannian  vuonna 1809 suorittaman laivastosaarron aiheuttamasta nälänhädästä Norjassa ja miehestä nimeltä Terje Vigen, joka asui autiolla ja hedelmättömällä saarella. Vigen souti veneellä Tanskaan salakuljettakseen ruokaa ja se kuvaa panimon mukaan sitä asennetta, jolla Nøgne Ø lähti markkinoille valmistaakseen laadukkaita ja monipuolisia oluita. Terje Vigenin hautakivi sijaitsee Grimstadissa, missä myös Henrik Ibsen asui runoa kirjoittaessaan.

Tämä olut on tyyliltään jonkinlainen India Pale Alen ja saisonin yhdistelmä. Saison on perinteinen belgialainen kesäolut, joka on tyypillisesti hedelmäinen ja raikkaan hapan. Saisoneissa käytetään usein brettanomyces villihiivaa, josta happamuus tulee olueen. Olutta valmistettiin ennen vain keväällä, koska olutta ei voitu mm. korkeiden lämpötilojen vuoksi valmistaa kesällä. Siitä tehtiin sopivan vahva ja humaloitu, että olut virtaisi janoisten suuhun kesäkuukausina aina syksyyn asti. Saison on monille olutharrastajalle yksi suosikkityyleistä, mutta itse en ole mikään erityinen saisoneiden ystävä. Kuten tässäkin arviossa tulee todettua, niin happamuuden ja katkeruuden yhdistelmä ei sovi omaan suuhuni. Periaatteessa yhdistelmän pitäisi olla mitä toimivin janoon kesähelteillä. Ehkä sitä täydellistä saisonia omaan makuuni ei vaan ole tullut vielä vastaan.

Arvio: Tuoksussa on brettamaisen hapanta hiivaisuutta, omenaista hedelmäisyyttä ja kevyttä mausteisuutta. Humalakin viheltelee taustalla, mutta se on enemmän yrttisen ruohoista kuin havumetsäistä. Mystinen mallas chillailee lähes huomaamattomasti mukana. Maussa on letkeän omenaista hedelmäisyyttä, hapanta mausteisuutta ja hyppysellinen kukkaisuutta. Jälkimaku on happaman greippinen ja karkean katkera. Happamuuden ja katkeruuden yhdistäminen ei ilmeisesti ole helppoa ja tässäkin mennään pahasti tunkkaisuuden puolelle. Yhdistelmä ei sovi myöskään  yhtään omiin makumieltymyksiini. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja saisonmaisesti pirteähkön puoleinen. Ei tästä ihan tanssipartneriksi juhannuslavoille ole, mutta sopii mikrofonin kaveriksi karaokeiltaan.

PISTEET 13/20 p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti