Olutarvio: Southern Tier IPA

Kuva. Ratebeer

Taustaa: Oluthuone Huismann on merkittävä paikka elämässäni. Opiskeluaikoina tuli vietettyä monta keskiviikkoiltaa siellä oluen ja jalkapallon mestareiden liigan parissa. Vielä tänäkin päivänä löytyy siltä ajalta säilyneitä ystävyyssuhteita. Niihin aikoihin tuli myös maistettua muutakin kuin kotimaisia bulkkeja, vaikka olutvalikoima oli vielä silloin suppea. Newcastle Brown Ale oli ensimmäisiä ulkomaalaisia suosikkioluitani ja sitä tuli tilattua hanasta kerran jos toisenkin. Se on Fuller`s London Priden, Kilkennyn ja Guinnessin ohella suurimpia syitä innostukseeni hyvään olueen. Muistelot sikseen ja asiaan... maistelin siis viime viikolla Huismannin terassilla Southern Tier IPA:n. Olen maistanut kyseiseltä panimolta aiemmin vain Geminin, joka on tyyliltään Imperial IPA, joten panimo on melko tuntematon itselleni. Aina pettämätön excel-muodossa oleva kirjanpitoni kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi Geministä: "Makean maltainen, mäntyisesti humaloitu, toffeinen, katkera, hieman alkoholimainen. (15/20 p)." Noilla pisteillä ei ihan avaruuteen asti mennä, vaikka etiketin mukaan siellä painottomassa tilassa leijutaankin.

Southern Tier on Lakewoodissa, New Yorkissa loppuvuodesta 2002 toimintansa aloittanut panimo. Sen perustivat Phineas DeMink ja Allen "Skip" Yahn elvyttääkseen alueen panimoperinteen. Southern Tier on kovassa kasvussa oleva panimo, jonka tuotanto ensimmäisenä toimintavuotena oli 3600 tynnyriä olutta vuodessa. Tänä vuonna vuosituotannon odotetaan kasvavan 90 000 tynnyriin. Kevään 2013 aikana panimo on aloittanut rakentamaan anaerobista keitintä, joka tuottaa energiaa jätteen muodostamasta metaanikaasusta. Hatunnosto ekologisuudesta!

Southern Tier IPA on valmistettu etiketin mukaan neljästä eri humalalajikkeesta ja neljästä eri maltaasta. Jos joku nuo humalalajikkeet tietää, niin kommenttia vaan jutun alapuolelle  : )  ehkä Centennial, Chiknook...

Olutarvio: Tuoksussa on jenkkihumalille tyypillistä hedelmäisyyttä, etunenässä persikan ja ananaksen muodossa, toffeisen karamellista mallasta ja hivenen mäntyisen pihkaista havuisuutta. Makea, mutta miellyttävän hedelmäinen tuoksu. Maun alkupuolella tuoksusta tuttu pyöreä hedelmäisyys vilahtaa nopeasti, mutta muuttuu enemmän sitruksiseen ja greippiseen suuntaan. Makeutta ei enää olekkaan niin paljon kuin tuoksu antaa ymmärtää. Jälkimaussa on pihkaista katkeruutta, pilsmäistä ruohoisuutta, mutta myös hieman tuhkaisuuttakin on mukana. Katkeruus on melko pitkäkestoista. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa hiilihappoisempi. Mallikas IPA Amerikan ihmemaasta, mutta ei ihan tyylinsä huippua .

PISTEET: 14/20 p