Taustaa: Tervasaaren kesäteatteri esittää: "Saanko heittää Jatimaticini ensin järveen? Plumpsista! Väliaika, olutta ja siideriä." Vintiöiden vanha sketsi juolahti mieleen Vakka-Suomen Panimon historiaa lukiessa. Panimo toimii Uudessakaupungissa samoissa tiloissa, joissa valmistettiin aikoinaan Jatimatic-konepistooleja. Panimo perustettiin vuonna 2007 ja vuosi sen jälkeen pullotettiin ensimmäiset oluet eli suhteellisen tuoreesta pienpanimosta on kyse. Panimon vuosituotanto on noin 200 000 litraa olutta ja 70 000 litraa siideriä. Panimo on saavuttanut useita palkintoja olutkilpailuissa ja tämä Prykmestar Wehnäbock valittiin Suomen parhaaksi olueksi vuonna 2012. Kilpailusarjojen voittajat löytyy esimerkiksi täältä.
Olut on tyyliltään Weizenbock eli vehnäisestä oluesta on kyse. Yleisnimi saksalaistyyppiselle vehnäoluelle on Weizenbier, jonka maltaasta vähintään 50 % on oltava vehnämallasta, että nimitystä voidaan käyttää. Weizenbock on tummempi, maltaisempi ja alkoholipitoisuudeltaan korkeampi kuin Weizenbier. Itse miellän Weizenbockit tuplavehniksi, mikä ei ole mikään konttorikelpoinen nimitys niille. Moni keskitien kaljan kittaaja ajattelee korkean alkoholipitoisuuden huonontavan makua ja kuuluin itsekkin siihen ryhmään ennen harrastuksen alkua. Kyllähän asia näin onkin esimerkiksi Olvin Tuplapukin kohdalla, jossa viinaisuus hallitsee makua. Laadukkaasti valmistetussa oluessa mallaspohja peittää alkoholin alleen, joten rohkeasti vaan tarttumaan muutakin kuin pukkia sarvista. Vehnäolut on yksi suosikkioluttyyleistäni ja ne maistuvat näin kesäisin paremmin kuin hyvin. En puhu määrästä, vaan laadusta, enkä väheksy keskitien kulkijoita. Vehnäolueen tutustuminen kannattaa aloittaa vaikka Grafenfalder Vehnäoluesta, jota saa Lidlistä kohtuuhintaan. Itsekkin join sellaisen tänään saunan jälkeen ja sitä tulee aina silloin tällöin ostettua liikkeessä asioidessa.
Arvio: Tuopin suusta pöhähtää aluksi erittäin kypsä ja makea banaanisuus, tuoden hieman banaanipirtelön mieleen. Myöhemmin tuoksu saa yrttisiä ja sitruksisia sävyjä, makean banaanisuuden ollessa yhä läsnä. Tuoksusta ei juurikaan vehnäistä happamuutta löydy, vaan se on makea ja hieman karamellisen maltainen. Mausta sen sijaan löytyy vehnäisen hapanta maltaisuutta, kypsää banaania, sitrusta ja kevyttä karamellisuutta. Jälkimaku on jopa ronskisti yrttisen humalainen. Suuntuntumaltaan tämä on tukevahko, matalahiilihappoinen ja hieman tahmainen. Hieno Weizenbock, josta löytyy samoja piirteitä kuin tyylinsä klassikosta, Aventinuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti