Olutarvio: Widmer Brothers Pitch Black IPA

Taustaa: Oregonin osavaltiossa sijaitseva Portland on pienpanimoiden luvattu kaupunki, koska wikipedian mukaan niitä on enemmän siellä kuin missään muussa maailman kaupungissa. Kaupungin suurimman panimon nimi tuli kuitenkin itselleni yllätyksenä, koska en ole aikaisemmin kuullutkaan siitä - se on Widmer Brothers Brewing, jonka vuosituotanto on lähemmäs puoli miljoonaa tynnyriä olutta! Panimon perustivat Widmerin veljekset Kurt ja Robert vuonna 1984, kun Kurt oli Saksassa asuessaan ihastunut laadukkaisiin eurooppalaisoluisiin ja kävi hakemassa myöhemmin oluenvalmistusoppinsakkin sieltä. Kurt toi nahkahousujen maasta myös mukanaan kuuluisan Weihenstephanin hiivan, jota käytetään edelleen Widmerin oluissa. Yksi panimon tunnetuin olut on vuonna 1986 alkunsa saanut Widmer Hefeweizen, joka on ensimmäinen amerikkalainen vehnäolut. Widmer Brothers Brewing valmisti ainoastaan hanaoluita vuoteen 1996 asti, mutta käynnisti pullotuksen solmittuaan jakelusopimuksen panimojätti Anheuser-Buschin kanssa. Vuonna 2007 Widmer Brothers laittoi hynttyyt yhteen Redhook Ale nimisen panimon kanssa ja fuusioyritys tunnetaan nykyään nimellä Craft Beer Alliance. Molempien panimoiden tuotemerkit ovat kuitenkin pysyneet samoina. Panimon yhteydessä on myös ravintola, jossa pääsee maistamaan ainutlaatuisia tuotoksia.

Suttuinen 1,3 Mpix kännykkäkuva Konttorin edesmenneeltä terassilta.

Widmer Brothers Pitch on tyylilajiltaan Black IPA, joka on uusimpia oluttyylejä. Tyylin pohjana on India Pale Ale, johon lisätään tummaa mallasta antamaan oma sävynsä makuun. Ensimmäinen maistamani tämän tyylilajin olut on Beer Here Dark Hops, jonka maistoin muutamia vuosia sitten Tampereen Konttorissa. Konttori on suosikkiolutravintolani, jossa tulee käytyä melkein joka kerta Tampereella vieraillessa. Widmer Brothers Pitch IPA:ssa on käytetty kahta humalalajiketta: Cascadea ja Alchemyä.

Olutarvio: Tuoksussa on makeaa, suklaista ja lakritsaista maltaisuutta, jonka alla on trooppista hedelmäisyyttä ja hieman pihkaista havuisuutta. Kahvista paahteisuuttakin löytyy, mutta se on muista maistamistani tämän tyylin oluista poiketen sivuosassa. Upea tuoksu, vaikkei järin voimakas olekkaan. Maussa sen sijaan kahvinen paahteisuus nousee totuttuun tyyliin esille. Siitä myös erottuu lakritsaa ja hedelmäisyyttä, joka on hieman tummaankin vivahtavaa. Tuoksun suklaisuus on kadonnut maussa jonnekkin. Jälkimaussa on tuoreen tuntuista pihkaista katkeruutta ja yleisilme on kuiva. Suuntuntumakin on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Erittäin tasapainoinen ja maistuva Black IPA.

PISTEET: 16/20 p